Moikka,

Olen Sari Kuivanen, keski-ikäinen nainen ja keski-ikäisen naisen ikääntymiseen liittyvien haasteiden haastaja ja hyvinvoinnin lähettiläs.

Elämäntapani on aina ollut liikkuminen nuoruudesta asti. Minulla on urheilijan luonne, läpi harmaan kiven mennään ja tämä suoritetaan, vaikka henki menisi. Tästä luonteenpiirteestä olen myös joutunut maksamaan kovan hinnan. Levon merkityksen olen oppinut kantapään kautta. Se kuka minusta lopulta tuli, on se, joksi minun piti tulla.

Kaikki alkoi 80-luvulla. Tuli jazz-tanssi, aerobic, Reebokin step-tunnit, Jane Fondan ja Bruce Jennerin jumppavideot. Ne, jotka muistavat kirkkaat jumppatrikoot, otsapannat, säärystimet ja Reebokin valkoiset aerobictossut, tietävät mistä puhun! Kokeilin kaikki mahdolliset lajit ja lepopäivän pitäminen urheilusta tuotti tuskaa.

90-luvulla pitikin jo himmata vauhtia, koska 80-luvun aerobic-boomin hiljetessä, liikarasituksen merkit olivat ilmassa. Kireydet kehossani alkoivat tuottaa liikkuvuusongelmia ja suolisto-oireita, jotka olivat myös läsnä päivittäin. Aloin etsiä vastauksia oireisiini, joka aiheutti sen, että taas mentiin trendien perässä! Oli kaikennäköistä ruokavaliota ja dieettiä tarjolla Marilyn ja Harvey Diamondin ruokien oikein yhdistelystä Atkinsiin ja Vogelin paastoon! Madonnan aloittaessa astangajoogan, minä seurasin perässä. Hurahdin joogaan totaalisesti. Joogaleiri-viikonloput tulivat mieltäni hiljentämään.

Muutto Lontooseen vuonna 2000 muutti monta asiaa paremmaksi, mutta kipuilu jatkui. Söin terveellisesti, kävelin töihin Lontoon keskustaan Oxford Streetille 10km päivittäin. Vapaalla tanssimme salsaa, jota myös päädyin opettamaan työajan ulkopuolella. Selkä kuitenkin rajoitti liikkumista kovasti jo tuolloin, vaikka olin vasta kolmekymppinen. Salsa-tanssin lantion ja selkärangan kiertoliikkeet ja jooga oli jätettävä selkäkipujeni vuoksi. Tilalle tuli pilates.

Olin uraa puskeva yksinhuoltaja, jolla oli au-pair apuna. Usein pitkän automatkan jälkeen töistä palatessani makasin selälläni kovalla lattialla selkäkivuissani. En pystynyt edes konttaamalla menemään ikkunasta katsomaan, kun ystävät juhlivat pihalla järjestämilläni puutarhajuhlilla. Elimme antoisia mutta kiireisiä ruuhkavuosia kipuiluista huolimatta Englannissa, jossa rakas poikani on saanut kasvaa ja käydä aitoa englantilaista kirkkokoulua ainutlaatuisessa ympäristössä.

2010-luvulle mennessä selkäni oli jo sanonut itseään irti toistuvilla välilevynpullistumilla ja minulla oli todettu suolistosairaus. Olin niin sairas, etten pystynyt syömään mitään, joka ei olisi ärsyttänyt vatsaani. Sain lääkityksen ja rauhoitin elämäni lopettamalla matkatyöt. Mahdollisuus opiskella unelma-ammattiini hyvinvointialalle tuli muutettuamme Dubliniin, Irlantiin. Totesin, että tätähän minun kuuluu tehdä! Vihdoin pääsen auttamaan muita siinä, missä olen itse kompastellut.

Kouluttauduin personal traineriksi, pilates-ohjaajaksi, ravintovalmentajaksi ja liikunnanohjaajaksi Euroopan suurimmassa liikunta-alan ammattilaisia kouluttavassa koulussa ProFi Fitness Schoolissa. Olin niin innostunut, että opiskelin jopa kehonrakennuksen valmentajaksikin, vaikka en itse olekaan halunnut kisata kyseisessä lajissa pyynnöistä huolimatta. Kieltäydyin lajin epäterveellisyyden vuoksi. Minulle terveys oli noussut arvo numero ykköseksi, enkä sen vuoksi halunnut kisaamisella vaarantaa terveyttäni. Päätin, etten enää koskaan laita kehoani minkäänlaisen liikarasituksen alle. Minulla ei ollut varaa sairastua uudestaan.

Ravitsemuspuolella, vuoden 2007 sairausdiagnoosin jälkeen, jätin lääkityksen hyvin nopeasti pois ja päätin parantaa suolistosairauteni aiheuttamat vakavat toiminnalliset vatsavaivat pelkällä ruokavaliolla. Totaalinen ruokavalion muutos vaati valtavaa itsekuria, koska niin monta totuttua asiaa piti ruokavaliosta jättää pois. Mielikuvissani näin itseni tulevaisuudessa terveenä sairauden sijaan, mikä autoi minua jaksamaan eteenpäin uudella ruokavaliomallilla. Muutokset ruokavaliossani onnistuivat täydellisesti ja muutettuani takaisin Suomeen vuonna 2017, sain lääkäreiden yllätykseksi tähystyksestä terveen diagnoosin. Fiilis oli uskomaton, koska olin vuosikymmenen ajan ollut yksin uskomuksieni kanssa, että ruokavaliollakin voi parantua.

Oman parantumistarinani kautta, ravitsemuksen merkitys ja vaikutukset terveyteen alkoivat kiinnostaa yhä enemmän ja työmaailmassakin minulle alkoi tulla luonnostaan enemmän ravintovalmennusasiakkaita. Halusin palvella asiakkaitani entistäkin paremmin ja yksilöllisemmin, joten jatko-opiskelin ravitsemusasiantuntijaksi Itä-Suomen yliopistosta.

Suomeen muutettuani olin toiminut hyvinvointikeskuksessa personal trainerina ja ravintovalmentajana. Selkäni aikaisemmat välilevynpullistumat olivat aiheuttaneet välilevytyrän. Työterveyslääkäri kielsi minua liikkumasta, vain kävely oli sallittua. Kivuissani en pystynyt kävelemään alas portaita tai kääntymään sängyssä kyljelleni. Kengännauhat oli mahdotonta solmia. Olin jo selkäleikkausjonossa, kun Irlannin työkuvioista tuttu myover40®-konseptin omistaja suositteli minulle kehittämäänsä uutta kehonhuolto-ohjelmaa. Lääkärin kielloista ja kivuista huolimatta, aloin liikkua myover40®-ohjelman mukaan ja paransin selkäni välilevytyrästä täysin kivuttomaksi.

Myover40®-ohjelman myötä ymmärsin sen, jota tutkimuksetkin puoltavat, että perinteiset menetelmät, kuten venyttelyt ja putkirullaukset eivät kehonhuoltona yksistään riitä yli 40-vuotiaille. Tarvitaan tehokkaampia tieteellisesti tutkittuja kehonhuoltomenetelmiä. Löysin minun ikäiselleni sopivan lajin, joka hidastaa ikääntymisen vaikutuksia, parantaa nivelterveyttä ja poistaa kivut.

Selkääni ei koskaan leikattu. Nyt 50-kymppisenä kehoni ja selkäni on vahvempi, kivuton ja terveempi kuin pariin vuosikymmeneen. Elämä pakotti pysähtymään useita kertoja, kunnes löysin sen tien, joka minun kuului kulkea. Löysin elämäntehtäväni - "Yli 40, kunnossa ja kivuton."

Stressistä, kiireestä ja liiallisesta kuormituksestahan ne oireiluni johtuivat. Minulla oli pitkään jatkunutta yksipuolista kuormitusta, joka aiheutti kehooni kireyksiä ja liikkuvuusrajoitteita. Kireydet johtivat välilevynpullistumiin, joista myöhemmin aiheutui välilevytyrä, johtaen liikuntakyvyttömyyteen. Vuosien saatossa pitkään jatkunut stressi ja kiire johti vääränlaisiin ruokailutottumuksiin. Tämä pahensi suolistoni kuntoa ja johti sairastumiseen. Totesin, että "suolisto-aivot" -akseli on todellakin olemassa. Voi kun olisin tämän kaiken tiennyt jo nuorempana!

Vuosikymmenien taistelu omien selkäkipujen ja suolistosairauden kanssa, allalle kouluttautumisen lisäksi, on tehnyt minusta ravitsemuksen ja kehonhuollon erityisosaajan yli 40-vuotiaiden tarpeisiin.